Raha- ja sijoitusblogi unelmoijille

Pahimmat sijoitusmokani

Paljastus! Kaikki mokaa joskus eikä täydellistä sijoittajaa ole olemassa. Mokaaminen pelottaa kaikkia vaikka olisi mokannut  kuinka monta kertaa aiemmin. Harmi vaan, että paljon hienoa juttuja jää tekemättä mokaamispelon takia. Toivottavasti et kuitenkaan välttele sijoittamisen aloittamista sen takia.

 

Olen enemmän käytännön kautta oppija kuin teorioita seuraava ja tykkään tehdä ja kokeilla asioita ja ottaa sitten niistä mokista opikseni. Suoraan sanottuna tuntui vähän hölmöltä kirjoittaa omista mokistaan, jotka ovat suhteessa kuitenkin todella pieniä. En ole tehnyt konkurssia tai hävinnyt kaikkia rahojani tai muuta todella merkittävää taloudellista mokaa. Joku voisi sanoa, että en ole mokannut oikeasti ja siksi mun ei pitäisi puhua mokaamisesta. Huh, nykyään kun lukee nettikeskusteluja tai kommentointia joistakin blogeista tulee todella vainoharhaiseksi siitä, mitä voi enää oikeasti kirjoittaa ettei kukaan pahoittaisi mieltään tai ajattelisi että olet feikki tai huijari. Olen toistaiseksi säästynyt pahimmalta, joten jatkan samaan malliin kunnes mokaan (hehe).

 

 

 

 

Mokaaminen on tärkeää, koska jos et ole koskaan mokannut mitään, et ole luultavasti myöskään poistunut mukavuusalueeltasi. Vaikka paras tehokkuus löytyy mukavuusalueelta, siitä hommasta, jonka tiedät ja osaat parhaiten, kaikki kehittyminen ja uudet mukavuusalueet löytyy sieltä ulkopuolelta. Kerron omista sijoittamismokistani, jotka eivät ole olleet maailmaa järisyttäviä. Lähinnä ne ovat ensin ärsyttäneet ja sittemmin naurattaneet. Näinhän useimmat mokat ovat, myös sijoittamisessa. Tarinat ”kaiken menettäneistä sijoittajista” ovat usein skandaalinhakuisia klikkiotsikoita. Jos olet siinä tilanteessa, että olet menettämässä kaiken omaisuutesi sijoituksissa, olet hyvin todennäköisesti ottanut tietoisen riskin.

 

Aloitin sijoittamaan parikymppisenä, silloin kun mulla ei ollut asiasta mitään tietoa eikä ymmärrystä. Olin lapsuudessa saanut jonkun verran osakkeita, jotka olivat jo mukavasti kartuttaneet salkkuani ja ajattelin, että tämähän on helppoa hommaa. Ensimmäinen moka oli varmasti liika itsevarmuus, mutta toisaalta sen ansiosta uskalsin aloittaa. Mokista oppineena liika itsevarmuus kuitenkin karisi nopeasti ja päädyin nykyiseen, tylsään sijoitustyyliin. Tylsä ei ole kuitenkaan huono, vaan oikeastikin se kaikkein kannattavin.

 

 

 

 

Sijoittajaurani alussa olin jostain oppinut, että hajauttaminen kannattaa eli ei kannata laittaa kaikkia säästöjään samaan osakkeeseen/kohteeseen. No tämän seurauksena ostelin osakkeita kuin irtokarkkeja, markalla noita ja toisella näitä. En onneksi ihan kirjaimellisesti näin, mutta ostelin kuitenkin pienempiä eriä useampia osakkeita ymmärtämättä, että myös itse ostaminen maksaa, ei pelkkä osake. Välityspalkkioista kertyikin sitten mukava kulu, joka on syönyt ison siivun näiden sijoitusten kannattavuudesta. Oppi meni kerrasta perille ja siitä lähtien olen ostanut osakkeita maltillisemmin vain kerran tai pari vuodessa isommalla summalla kerralla. Moka ei ole suuri, puhutaan muutamista kympeistä, joten ainakin sen verran olen maksanut oppirahoja.

 

Opiskeluiden alkuaikoina mietin myös oman asunnon ostamista Helsingistä, sillä kävin opiskeluiden ohessa töissä ja säästöjä oli jo kertynyt. Oma pieni yksiö olisi ollut myös hyvä sijoitus. Kuten nykyäänkin, myös silloin puhuttiin paljon asuntokuplasta, että hinnat ovat nousseet niin paljon, etteivät ne ole kestävällä pohjalla. Pelättiin että asuntojen hinnat tulevat romahtamaan ihan minä hetkenä hyvänsä. Tai siltä se ainakin vaikutti parikymppisen kokemattoman ensiasunnonostajan mielestä. No en sitten uskaltanut ostaa asuntoa, joka harmittaa vielä tänäkin päivänä kun olen oppinut hieman enemmän sijoittamisen ajoittamisesta ja asuntomarkkinasta ylipäänsä. Romahduksia ei voi ennustaa ja joka hetki joku ennustaa romahdusta jossakin. Samalla lailla kuin joku astronomi ennustaa komeetan räjäyttävän maapallon, mutta silti huomenna pitää mennä töihin. Kaiken maailman ennustuksia ei siis kannata kuunnella ja ylianalysoida vaan elää elämäänsä ja uskaltaa tehdä sijoituksia. Jos sijoittaa pitkällä tähtäimellä kuten minä, pienet kuopat eivät tunnu isossa kuvassa niin merkittäviltä. Toki riski on aina olemassa ja se kannattaa tiedostaa, mutta liian varovaiseksi ei kannata ruveta ja bunkkeroitua kotiin säilykkeiden ja käteisen kanssa odottamaan maailmanloppua.

 

 

 

 

Jossain vaiheessa ajattelin, että suomalaisten osakkeiden lisäksi olisi varmasti hyvä hajauttaa myös rahastoihin, jotka sijoittavat ulkomaille. Sen enempi tutkimatta valitsin pari sopivan kuuloista rahastoa listasta ja tein sijoitukset muutamilla sadoilla euroilla. Vasta myöhemmin sijoitusten kuluista opittuani tulin miettineeksi, paljonko näiden rahastojen kulut ovat. Molemmissa, jos oikein ymmärsin, kulut ovat noin kolmen prosentin luokkaa, joka on todella paljon. Onneksi tuotot ovat näin nousukaudella olleet viidentoista-parinkymmenen prosentin luokkaa, joten jotain on jäänyt myös käteen, mutta kulut rokottavat silti suuren osuuden. Sittemmin olen oppinut enemmän hajauttamisesta sekä sijoittamisen kuluista.

 

Usein kuitenkin suurin moka, jonka konkarisijoittajat sanovat haastatteluissa on, että he toivoivat että olisivat aloittaneet aikaisemmin. Vaikket ihan tarkkaan tiedä, mitä olet tekemässä, aloittaminen pienesti kannattaa silti. Kymmenen vuoden vetkuttelu, ”sitkun” rahaa alkaa muka jäämään säästöön, on sijoittamisessa pitkä aika. Kuten näet omista sijoitusmokistani, sijoittamisessa mokaaminen ei ole kovin vakavaa. Kun sijoitusten riskitaso on itsellesi sopiva, mokat vain auttavat tekemään sinusta paremman sijoittajan.

 

Terkuin Aucklandista,

Aissa

 

Tekstin kuvat ovat tähtitaivaita reissumme varrelta. Kuvaajana Jukka Saarikorpi.

Laita hyvä kiertämään:


2 thoughts on “Pahimmat sijoitusmokani”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.