Miten muutuin shoppailijasta sijoittajaksi

En ole aina ollut yhtä säästäväinen ja kiinnostunut sijoittamisesta. Vaikka olen aina ymmärtänyt jemmata hieman rahaa myös tulevaisuutta varten ja sijoittamisen aloitin parikymppisenä lähinnä velvollisuuden tunteesta, on nykyiseen pisteeseen pääseminen kestänyt vuosia. Elämäntilanteiden muuttuminen ja niissä hetkissä omien unelmien ja itselle tärkeiden asioiden pohtiminen on lopulta kuljettanut minut tähän hetkeen. Nykyisin säästäminen ja sijoittaminen on minulle jopa niin tärkeää, että haluan puhua siitä myös muille ja kannustaa teitä lukijoita miettimään omia unelmianne ja niihin pääsemistä määrätietoisen taloudellisen suunnittelun kautta.

Kauppiksesta valmistuttuani asuin ja kävin töissä aivan Helsingin keskustassa. Kävelin lähes päivittäin vilkkainta ostoskatua pitkin töihin ja usein olikin helppo poiketa kauppoihin vähän katselemaan hektisen työpäivän jälkeen. Hulluille päivillekin ehti heti aamusta ennen töitä kun tavaratalo oli sopivasti matkan varrella. Olen ollut mielestäni aina fiksu kuluttaja, sillä en ole törsännyt yli varojeni ja ostanut aina laatua. Rahaa kului kuitenkin helposti satoja euroja kuussa kaikkiin tarpeellisiin ja pitkäikäisiin sisustustavaroihin ja vaatteisiin. Olin juuri valmistunut koulusta ja vakituisessa työpaikassa, joten pystyin kuluttamaan melko huolettomasti. Koin myös ansaitsevani kaiken sen kuluttamisen, sillä olinhan työskennellyt kovasti sekä opinnoissa että töissä. Varsinkin meille naisille on iskostettu sanonta ”olet sen arvoinen”, jolla voi perustella minkä tahansa ostoksen, oli sitten kyse uusista kengistä, laukuista tai meikeistä. Asuin myös poikaystävän kanssa yhdessä, joten asumiskulutkin olivat maltilliset keskustan sijainnista huolimatta.

Vaihdoin jossain vaiheessa työpaikkaa naapurikaupunkiin ja huomasin nopeasti, miten jo pieni muutos arkirutiineissa näkyi lompakossa. Kun päivittäinen reitti ei enää kulkenut keskustan kauppojen ja kahviloiden läpi, tuntui rahaa kuluvan vähemmän vaikka viikonloppuisin tulikin edelleen pyörittyä kaupungilla. Muutos ei ollut suuri, mutta silloin aloin ensimmäistä kertaa miettimään, onko kaikessa tässä kuluttamisessa mitään järkeä. Kun ostoksia tuli lykättyä viikonloppuun tai jopa viikon päähän, koska arkisin ei välttämättä enää ehtinyt kaupoille, tuli monia ostoksia lykättyä tai peruttua. Harkinta-aika sai ne tuntumaan sittenkin vähemmän tarpeellisilta. Mietin, olisiko järkevämpää panostaa enemmän myös tulevaisuuden varallisuuteen varmistamalla, että on jokin muukin tulolähde kuin pelkkä palkkatulo. Tällöin aloin säästämään kunnolla. Vaikka olin aina laittanut rahaa jemmaan ja tehnyt pieniä sijoituksia silloin tällöin, tällöin aloitin säästämään päämäärätietoisesti sekä sijoittamaan isomman osan säästöistä.

Varsinaisista summista puhuminen säästämisessä on hankalaa, sillä jokaisella on omat lähtökohtansa; työ, koulutus, perhe, asuinpaikka, kaikki vaikuttavat säästömahdollisuuksiin eri lailla. En usko, että kenellekään on hyötyä, jos kerron että säästin 300 tai 500 euroa kuussa, koska kaikki on suhteellista. Toisille se on valtava summa, toisaalta tiedän ihmisiä, jotka käyttävät vastaavan määrän pelkkiin kynsiin, ripsiin ja hiuksiin kuukaudessa. Tärkeintä on, että säästää itselleen sopivan summan, joka mahdollistaa täyspainoisen arjen tässä hetkessä, mutta katsoo riittävästi myös tulevaisuuteen.

Neljä vuotta sitten myin ensimmäisen asuntoni ja muutin keskustasta pois vuokralle. Tällöin päättyi myös pitkäaikainen parisuhteeni, jossa elämäntyyli oli muodostunut kuluttamiskeskeiseksi kaupunkielämäksi. Ystäväpariskuntien luona vieraillessa vertailtiin viimeisimpiä sisustus- tai elektroniikkaostoksia ja mietittiin isomman asunnon tai uuden auton hankintaa. Lista tarpeellisista hankinnoista oli aina pitkä. Kun muutin yksin 20 neliöiseen vuokrayksiöön, myin ison osan tavaroistani kirppiksillä. Huomasin, miten radikaalisti kulutustottumukset voivat muuttua elämäntilanteen muuttuessa. En tullut enää pyörineeksi keskustassa niin usein, eikä ollut enää paineita mukautua samanlaiseen elämäntyyliin kuin kaveripariskunnatkin. Yksin olin myös vapaampi matkustamaan juuri niin paljon kuin halusin, jolloin viimeistään ymmärsin kuinka tärkeää se itselleni oli.

En ole KonMari uskovainen, mutta pari vuotta sitten havahduin siihen, miten tavaroiden vähentäminen pienempää asuntoa varten oli tuntunut hyvältä eikä uutta tavaraa tuntunut tekevän enää mieli ostaa. Olin tullut todella kriittiseksi kaikkien hankintojen suhteen ja olin iloinen järjestyksessä olevista vaatekaapeista, joista tuntui aina löytyvän päällepantavaa vaikka vaatteita oli vähemmän kuin koskaan. Rahaa jäi reilusti säästöön ja sijoittamiseen ja uskalsin aloittaa unelmoimaan pidemmästä matkasta, mahdollisesti jopa maailman ympäri. Olin muuttanut oman käsitykseni siitä, millainen rahankäyttäjä olin ja paljonko minun oli mahdollista säästää. Minua ei enää määrittäneet uudet merkkivaatteet vaan pidemmän aikavälin haaveet ja unelmat, jotka tuntuivat vievän minua oikeampaan suuntaan kuin kaikki se haalittu tavara.

Viimeisen vuoden ennen töistä irtisanoutumista ja matkan aloittamista säästin tiukasti niistä asioista, joista koin pystyväni luopumaan. Matkustimme poikaystäväni kanssa edelleen kaikki lomapäivät ja monet juhlapyhät, kävimme ulkona syömässä ja näimme kavereita entiseen malliin, mutta kaikki ostokset olivat tiukassa harkinnassa. Käytin vuodessa vain noin 300 euroa vaatteisiin, lopetin hiusten värjäämisen ja kävin kampaajalla oppilaskampaamossa. En ole ikinä ollut kosmetiikan suurkuluttaja, mutta vaihdoin vähätkin merkkituotteet markettituotteisiin. Kun säästämistavoite oli selkeä ja motivoiva, säästäminen tapahtui kuin itsestään. En edes kokenut luopuvani mistään tai jäänyt kaipaamaan mitään, joka tuntui ihmeelliseltä. Miksi olin kaikki nämä vuodet kuluttanut rahaa aisoihin, joilla ei ollut minulle mitään merkitystä? Toisaalta kaikkien näiden elämänmuutosten ja kasvunvaiheiden jälkeen en myöskään ollut enää sama ihminen, joten matka omaan itseeni on ollut pitkä.

Halusin kertoa oman tarinani, miten kuluttamiseni on muuttunut vain muutamassa vuodessa. Tärkeimpiä oppimiani asioita on pysähtyä miettimään omaa kuluttamistaan, mihin rahaa kuluu ja saatko siitä oikeasti iloa? Onnistutko säästämään riittävästi, jotta pystyt toteuttamaan haaveitasi ja unelmiasi? Toisille kauniit tavarat, vaatteet ja meikit tuovat suunnatonta iloa, jolloin niistä ei kannata luopua. Itse en pystyisi taas luopumaan hyvästä ruuasta tai matkustelusta, mutta sillä ei ole niin väliä, miltä hiukseni näyttävät tai pullottaako vaatekaappini vaatteita. Tosin viimekertaisen tongalaisen kampaamokäynnin jäljiltä hiukseni kaipaisivat ehkä hieman ammattitaitoisempaa latvojen tasausta.

Muistathan, että matka omien unelmien löytämiseen ja toteuttamiseen voi olla pitkä, joten kannattaa aloittaa jollakin tavalla jo tänään.

Tekstin kuvat ovat vierailultamme Hobbittoniin täällä Uudessa-Seelannissa.