Omat vai yhteiset rahat parisuhteessa?

Yksi mehukkaimmista parisuhdekeskusteluista saadaan kun aletaan puhua omista ja yhteisistä rahoista. Mikä on omaa ja mikä yhteistä? Olen elämäni aikana ollut kolmessa pitkässä parisuhteessa, josta nykyinen kolmas on toivottavasti myös viimeinen. Jokaisessa parisuhteessa olen myös kokenut erilaisia rahakeskusteluita sekä sopimuksia omista ja yhteisistä rahoista.

Nuorena opiskelijana parisuhteen raha-asiat olivat melko huolettomia, sillä lähtökohtana oli, että kummallakaan ei ollut sen suurempaa omaisuutta tai varallisuutta. Kesätyörahoilla ja viikonlopputöillä maksettiin vuokrat ja eläminen puoliksi eikä pennejä tasoiteltu sen kummemmin. En ole koskaan riidellyt rahasta, sillä ehkä jo kumppania valitessa olen alitajuisesti valinnut raha-asioissa samanhenkisiä ihmisiä.

Suurimmat riidat saadaan varmasti aikaan silloin, kun pariskunnan kulutuskäyttäytyminen ja tulot ovat hyvin erilaista keskenään. Toinen tykkää shoppailla ja toinen säästää. Itse olen aina ollut se suhteen säästäväisempi osapuoli, mutta minua ei ole häirinnyt toisen rahan käyttö, sillä mielestäni molemmilla on oikeus käyttää rahansa niin kuin haluaa. Onko sinulla mielestäsi oikeus puuttua toisen raha-asioihin parisuhteessa jos yhteiset asiat tulevat kuitenkin hoidetuksi?

Mun mielestä selkeintä on, jos rahankäytöstä tehdään jonkinnäköinen yhteinen suunnitelma. Järjestyksessään toisessa parisuhteessani olin suhteen vähemmän tienaava osapuoli, joten päädyimme jakamaan elämisen kulut myös jossain määrin tulotasoa vastaavassa suhteessa. Asunnon omistimme puoliksi ja elämisen kulut maksoimme yhteiseltä tililtä. Molemmilla oli kuitenkin omat tilit ja säästöt, joilla suurin osa kuluista maksettiin.

Olen ollut myös siitä onnekkaassa tilanteessa, että rahasta ei ole ollut koskaan pulaa koska töitä on aina riittänyt. Lisäksi olen pitänyt huolen omista säästöistäni ja sijoituksistani. Yhteinen tili oli ihan kätevä mutta ei mielestäni pakollinen. Usein kävikin niin, että yhteiseltä tililtä loppui rahat ja päädyimme lopulta maksamaan kuluja omilta tileiltämme vuoron perään. Vika oli luultavasti meissä, ei järjestelmässä 😀

En suosittelisi täysin yhteistä rahataloutta millekään parisuhteelle. Tämä on tietysti täysin oma mielipiteeni ja perustuu omaan arvomaailmaani, jossa molemmilla kuuluu olla omat säästöt ja vapaus tehdä niillä mitä haluaa. Ihmettelen kun kuulen tarinoita, joissa parisuhteessa kaikki rahat laitetaan yhteiselle tilille, josta jompi kumpi hoitaa laskut (useimmiten mies!) ja muut maksut. Lisäksi useimmiten mies hoitaa myös perheen sijoitukset. Tämä voi tietysti toimia niin kauan kuin kaikki menee hyvin.

Jos ongelmia ilmenee ja parisuhde päättyy on naisen talous todella heikoissa kantimissa, jos jemmassa ei ole minkäänlaista henkilökohtaista pesämunaa. Yhteisten säästöjen ja sijoitusten jakaminen ei käy yhtä näppärästi kuin lusikoiden jako ja jos sinulla ei ole hyvää ymmärrystä perheen varallisuustilanteesta, jäät todennäköisesti alakynteen osituksessa.

Avioliitossa muodostuu lain mukaan avio-oikeus toisen omaisuuteen, joka voidaan esimerkiksi avio-ehdolla rajata avioerotilannetta varten. Avio-ehdosta kirjoitin enemmän täällä. Lisäksi opin Säästöistä Unelmiksi Facebook-sivun keskusteluissa, että myös avoliitolle on mahdollista tehdä vastaavanlainen sopimus. Tällainen on varmasti järkevää, jos on oltu pitkään yhdessä ja omaisuutta on kertynyt tai perheessä on lapsia.

Nykyisessä parisuhteessa olemme pidättäytyneet toistaiseksi täysin omissa rahoissamme ja maksamme asioita vuoron perään. Systeemiä tärkeämpää mielestäni on kuitenkin avoin keskustelu ja yhteisymmärrys parisuhteen rahapolitiikasta. Käytäntöjä voi aina päivittää kun tilanteet muuttuvat. Kuulisin mielelläni jos teillä on hyviä vinkkejä parisuhteen raha-asioiden hoitoon. Tervetuloa jatkamaan keskustelua täällä blogissa tai Facebook-sivulla.