Raha- ja sijoitusblogi unelmoijille

Miksi maailmalle lähteminen oli elämäni paras päätös?

Lähdimme reilu vuosi sitten maailmalle mieheni Jukan ja kahden matkalaukun kanssa ilman sen suurempaa agendaa. Takana on kohta 14 kuukautta matkustamista ja 11 maata. Matkalle lähteminen oli elämäni paras päätös ja nyt kerron, miksi.

 

Olen oppinut itsestäni, parisuhteestamme sekä elämästä enemmän kuin koskaan

 

Viimeinen vuosi on ollut kokemuksena yksi suuri vuoristorata, jossa olemme olleet kaksistaan vaunun kyydissä. Aina ei ole ollut pelkkää ylämäkeä, mutta olemme pysyneet samassa vaunussa ja menneet samaan suuntaan vaikka haasteitakin matkalle mahtuu. Mielikuva maailmalle lähtemisestä saattaa olla ulkopuolisille ruusuinen, todellisuus on kuitenkin hyvin kotiarjen kaltaista. Tehdään töitä, kokataan ruokaa, pyykätään, katsellaan telkkaria ja käydään iltakävelyillä. Vain maisemat ja paikat vaihtuvat. Tällä viikolla olemme tehneet iltakävelyt hoitokoirien kanssa Barcelonan kukkuloilla, joista on upeat näkymät pitkälle kaupunkiin.

 

Erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa arjen pyörittäminen on opettanut itsestäni paljon. Olen aina nähnyt itseni melko mukavuudenhaluisena ja hieman introverttina ihmisenä, joka tykkää olla tilanteen herra ja järjestää asiat oman makunsa mukaan. Matkustaessa on kuitenkin pakko välillä (usein!) joustaa ja antaa asioiden tapahtua omalla painollaan. Puolen tunnin venekyyti voi kestää mitä tahansa tunnista kolmeen tuntiin ja taksi voi löytää perille tai sitten ei. Monessa tilanteessa pitää olla luova ja omata lehmänhermot. Matkustaminen opettaa pitkää pinnaa ja suurpiirteisyyttä. Jos kielimuurin takia tilattu ruoka ei ole ihan sitä mitä ajateltiin, on väsyneenä ja nälkäisenä helpompi pistellä väärä ruoka suuhunsa kuin käyttää viimeiset energianrippeet tilanteen selvittelyyn. Olemme tyytyväisiä kunhan saamme pedin yöksi, jonkinnäköistä ruokaa sekä toimivan nettiyhteyden!

 

Uskalsin, tein, näin ja koin

 

Yksi isoimmista opeistani elämäni varrella on ollut unelmien toteuttamisen tärkeys. Olen aina ollut haaveilija ja elänyt paljon omassa mielikuvitusmaailmassani, jossa olen loputtomiin pohtinut ja pähkäillyt erilaisia asioita. Olen aikaisemminkin ollut aikaansaava ja lähtenyt toteuttamaan monia haaveitani, mutta töistä irtisanoutuminen ja maailmalle lähteminen on totisesti omassa sarjassaan. Vaikka se voi tuntua samasta asiasta haaveilevalle jättimäiseltä asialta toteuttaa, ei se tosiasiassa ole niin iso juttu. Yksinkertaistettuna ajateltuna, pakkaat tavarat ja ostat lentolipun. Kaikki muut asiat ovat järjestettävissä. Moni asia tuntuu omassa mielessä suurensuurelta vaikka todellisuudessa niiden toteuttaminen onnistuu pienillä askelilla. Varsinkin jälkikäteen voi katsoa taakse ja nähdä, kuinka helposti isojakin unelmia voi toteuttaa kun uskaltaa.

 

Yksi matkan parhaasta annista on monenlaiset ihmiset, joita tapaamme ja joihin tutustumme matkamme varrella. Kuulemme mielenkiintoisia ja välillä uskomattomiakin elämäntarinoita, jotka välillä saavat oman elämämme kuulostamaan todella tylsältä ja turvalliselta. Matkan varrella tapaamamme ihmiset ovat olleet todella kannustavia ja innostavia kun kerromme olevamme pidemmällä matkalla. Monet ovat kertoneet tehneensä joskus vastaavanlaisen matkan tai haaveilevansa sellaisesta. Asenne ja suhtautuminen ovat hyvin erilaista kuin Suomessa, jossa saamme välillä arvostelua ja ihmettelyä osaksemme.

 

Vaikka Suomi onkin maailman paras maa asua, on meillä suomalaisilla paljon opittavaa myös muista maista ja kulttuureista. Mielestäni yksi meidän ongelmistamme onkin, että uskomme olevamme maailman parhaita kaikessa, emmekä ole avoimia ja valmiita kuuntelemaan ja oppimaan muilta. Vasta Suomesta poistuttuaan huomaa kuinka yhdenmukainen paikka Suomi oikeastaan onkaan. Suurin osa ihmisistä elää hyvin samalla lailla ja samojen arvojen mukaisesti. Kaikki erilainen on outoa ja ihmeellistä tai vähintäänkin eksoottista. Erilailla eläviä ihmisiä pidetään kylähulluina, taiteilijoina tai muuten vain hörhöinä. Kumpa uskaltaisimme rohkeammin elää omannäköistämme elämää välittämättä muiden arvostelusta. Täällä maailmalla näkee, että moni on kokenut helpommaksi lähteä muualle toteuttamaan itseään.

 

Matkustaminen syventää kuvaa rajallisesta maapallosta

 

Kun on jatkuvasti liikkeellä, oppii pärjäämään vähällä tavaralla. Meillä on koko matkan ajan ollut mukana kaksi normaalikokoista matkalaukkua sekä kaksi selkäreppua. Vuoden ajan kuljetimme mukana myös sukellusvarusteitamme, jolloin ne veivät käytännössä kokonaan toisen laukuista, jolloin toinen jäi muille tavaroillemme. En ole koko aikana kaivannut mitään tavaroitamme tai vaatteitani, jotka ovat pakattuna varastoon. Matkustaminen opettaa, että tavaroilla ei tässä maailmassa ole mitään merkitystä. Päinvastoin ne tukehduttavat tämän planeetan, sillä harva osaa ostaa ja kuluttaa kohtuudella.

 

Yksi isoimmista saavutetuista asioita matkustamisen ansioista on uusien, erilaisten asioiden oppiminen. Erilaiset kulttuurit, tavat, ruuat, eläimet ja luonto ovat rikastuttaneet tietämystämme ja tuntuu todella mahtavalta, että meillä on ollut mahdollisuus nähdä ja kokea kaikki tämä. Samalla uusien asioiden oppiminen auttaa arvostamaan myös vanhaa ja jo koettua. Usein ihmettelemmekin, miksei Suomessa osata arvostaa niitä luonnonvaroja mitä meillä on ja markkinoida niitä paremmin. Ympäri maailmaa näkee esimerkkejä ilmastonmuutoksesta ja tuhoutuneesta luonnosta paljon selvemmin kuin meillä Suomessa. Kun omin silmin näkee jäätikön sulamisen, koralliriuttojen tuhoutumisen tai sademetsien hakkuut alkaa omaa kuluttamistaan ja elämäntapojaan kyseenalaistamaan. Toki matkustamisellakin on suuri ympäristövaikutus, jota ei voi unohtaa. Yritän siksi välittää oppimaani ja näkemääni muillekin, jotta näitä asioita voitaisiin ymmärtää ilman, että jokaisen tarvitsee itse käydä ne paikanpäällä toteamassa. Paluu vanhaan, täysin entisenkaltaiseen elämäntapaan tuntuu vaikealta kaiken tämän oppimisen jäljeen ja uskon, että matka on muuttanut elämäämme pysyvästi vaikka jossain vaiheessa asettuisimmekin aloillemme.

 

 

Kirjoitin muutama viikko takaperin reissuelämän tylsemmästä puolesta, sillä se kuuluu myös tähän elämäntapaan. Välillä reissaaminen ja reissuseura tökkii, mutta se pitää hyväksyä osaksi pakettia samalla lailla kuin kotiarjessakin. Uskon, että moni maailmalle lähtenyt palaa ennenaikaisesti kotiin osittain siksi, että odotukset reissuelämästä olivat epärealistiset. Vaikka lämpö ja aurinko helpottavatkin stressiä ja matalampi hintataso saa rahat riittämään pidemmälle, ei maailmalla kulkeminen on pelkkää biitsiä ja rentoutumista. Täällä ei olla lomalla vaan elämässä arkea kuten kotonakin ja siihen kuuluu myös ikävät asiat.

 

Matkalle lähteminen on ollut meille kuitenkin paras päätös, jota emme ole katuneet edes suurimman ärsytyksen vallassa. Positiiviset asiat lyövät mennen tullen eteen tulleet negatiiviset puolet ja aika tuntuu lentävän siivillä kun on kivaa! Tuntuu uskomattomalta, että lähdimme matkaan jo yli vuosi sitten.

 

Haluaisitko tietää jotakin lisää reissuelämästämme, arjestamme, työstämme tai vaikka matkakohteista? Laita kommenttia tänne blogiin tai tule Facebook-ryhmään keskustelemaan aiheista lisää.

 

 

 

Laita hyvä kiertämään:


8 thoughts on “Miksi maailmalle lähteminen oli elämäni paras päätös?”

  • Todella samanlaisia pohdintoja kuin itselläni on ollut, joskin omat pisimmät reissut ovat olleet 6 kk pituisia. Kun huomaa, ettei tarvitse tai kaipaa varastoon sullotuista tavaroista oikeastaan mitään, on aika vapautunut tunne ? Ja sen tajuaminen, että ikuista lomaa ei ole, vaan arki tulee aina vastaan.

    • Vapauden tunne on kyllä huumaava ja koukuttaa pahasti! Uskon, että se on se fiilis, mikä saa meidät riippuvaiseksi matkustamisesta vaikka välillä matkustusarkikin tökkii vastaan 🙂

  • Hauska lukea asiasta joka on itsellekin ajankohtainen ja herättää samoja fiiliksiä. Lähdettiin matkaan noin 10kk sitten ilman ajatusta paluusta. Oikeastaan ei ole enää mihin palata.

    Varsinkin tuo suomalaisten näköalattomuus ja usko siihen että siellä on kaikki niin paljon paremmin, on kyllä melko uskomatonta. Suosittelen ihmisille joskus irtiottoa ilman pakettimatkaa. Omatoimimatkailu avartaa paljon enemmän kuin all-inclusive ?

    • Teilläkin on mahtavan näköinen reissu menossa, toivottavasti törmäillään jossain ja päästään vaihtamaan reissukuulumisia! Meillä on Portugali vuorossa kesäkuussa 🙂

  • Ihanan inspiroiva ja ajatuksia herättelevä kirjoitus. <3 Monet asiat kuulostavat kovin tutuilta, ja juuri hetki sitten pohdin tuota vähällä tavaralla pärjäämistä. Se on niin totta! En ole koskaan kaivannut reissussa niitä vaatteita tai tavaroita, joita en ole ottanut mukaan. Itse asiassa toisin päin: olen monesti miettinyt, että miksi ihmeessä olen raahannut tätäkin kenkäparia mukanani.

    Ihanaa viikonloppua! 🙂

    • Kiitos! 🙂 Vasta reissaamisen myötä olen oppinut elämään todella vähällä tavaralla ja tällä hetkellä tuntuu ihanan kevyeltä ajatus, että ei omista juuri mitään. Aurinkoista viikonloppua sullekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.