Raha- ja sijoitusblogi unelmoijille

Onko asioiden omistaminen aivan hölmöä?

Kesän vietto Suomessa on saanut pohtimaan jälleen erilaisten asioiden omistamista. Reissun päällä tavaraa tai muita pysyvästi omia asioita ei kaipaa vaan vapaus kulkea helposti kuljetettavan matkalaukun kanssa tuntuu mahtavalta. Suomessa törmää kuitenkin toiseen todellisuuteen. Täällä lähipiirissä käytävät keskustelut liittyvät usein asuntojen, talojen, autojen, mökkien, veneiden tai muiden omistusten hankkimiseen, myymiseen, huoltamiseen, päivittämiseen tai muuhun asiointiin. Meilläkin on yhä omistusasunto olemassa sijoituskäytössä ja aina välillä pohdimme uuden sijoitusasunnon hankintaa, mutta lopulta päätämme, että lisäomistusten haaliminen edes sijoituskäyttöön ei tällä hetkellä ole meidän juttu.

 

Pakkasimme reilu vuosi sitten vähät tavaramme laatikoihin ja myimme kaiken ylimääräisen pois ennen reissuun lähtöä. Tavaramäärää, sen siivoamista, järjestelyä, hoitamista, hankkimista ja pois heittämistä ei ole ikävä. Olo on vapaa ja kevyt. Kun olemme reissun varrella tarvinneet jotakin, jota emme omista, olemme vuokranneet, lainanneet, vaihtaneet tai harkiten ostaneet sen. Tavaralahjojen sijaan annamme elämyksiä, melontaretkiä, purjehdusreissuja, ravintolailtoja, hemmottelupäiviä.

 

 

Hesari kirjoitti jokin aika sitten, onko kesämökin omistamisessa mitään järkeä. Monesti kesämökkiä tai vastaavaa hankintaa tehdessä ei välttämättä ajatella hankinnan kaikkia kustannuksia ja jaeta niitä todelliselle käyttöajalle. Ei myöskään vertailla, mitä vastaavanlaisen tai jopa paremman vuokraaminen maksaisi niille muutamille viikoille, joille tarvetta todellisuudessa on. Usein näissä hankinnoissa painavatkin muut kuin järkisyyt ja asian omistaminen on itseisarvo. Rahallisesti monien asioiden vuokraaminen on huomattavasti järkevämpää kuin omistaminen. Vuokraamalla saat usein myös viimeisen päälle uuden, hoidetun ja puunatun tavaran ilman että joudut panostamaan siihen itse. Mekin myimme juuri pois pienen purjeveneemme, johon käytetyllä rahasummalla ja ajalla olisimme purjehtineet vuokraveneellä huomattavasti mukavammin ne muutamat lomaviikot.

 

Iso omakotitalo, kaksi autoa, kesämökki, vene, keittiövälineet leipäkoneista tusinan hengen kattavaan astiastoon, täydellinen työkalusto kodin remontoimiseen. Meillä on taipumus käyttää suurin osa liikenevistä varoista asioiden ja tavaroiden hankkimiseen. Jopa niin paljon, että Helsigin Sanomat uutisoivat taannoin maksuhäiriöiden nousseen uuteen ennätykseen. Kulutamme enemmän kuin mihin meillä olisi varaa. Jakamistaloudesta puhutaan paljon ja monien trendinenien suunta osoittaa yhteisöllisempään omistamiseen. Silti massat liikkuvat edelleen ilmaisten ämpärien perässä tarjousostoksille. Tavaroilla osoitetaan statusta ja kuulutaan yhteisöön. Vuokraamista tai lainaamista pidetään edelleen köyhäilynä. Hieman ulkopuolisen silmin on hassua ajatella, että perinteisesti meidän on tapana tehdä paljon töitä, jotta voisimme ostaa isompia ja parempia tavaroita ja asioita. Sitten teemme paljon töitä, jotta voimme ylläpitää niitä ja lopulta monilla ei kuitenkaan jää riittävästi aikaa nauttia hankinnoistaan.

 

 

Askeettisesti ei silti tarvitse elää vaan panostaa niihin asioihin, joilla on oikeasti itselle merkitystä. Itse raahaan matkalaukussa mukana muun muassa pientä tehosekoitinta ja joogamattoa, sillä haluan panostaa hyvinvointiini. Toisaalta kaikki kosmetiikkatuotteeni mahtuvat pieneen pussukkaan ja vaatteet ikea-kassiin. Rahaa säästyy huimasti ja sen voi kuluttaa tarkemmin itselle tärkeisiin asioihin eikä valuttaa pieninä puroina vähän joka suuntaan. Kuten monessa muussakin asiassa suurin vaatimus on oman ajattelun muuttaminen. Sen lisäksi, että hankintoja rajaamalla rahaa voi säästää helpommin itselle tärkeisiin asioihin, myös maapallo kiittää kun omistamisen sijaan alkaisimme enemmän vuokraamaan ja jakamaan tavaroita.

 

Oletko sinä alkanut vuokramaan jotakin asioita ostamisen sijaan?

 

 

Laita hyvä kiertämään:


7 thoughts on “Onko asioiden omistaminen aivan hölmöä?”

  • Jaahas, olipa hyvä ja vaikea kysymys eli mitä olen alkanut vuokraamaan. Rehellisesti sanottuna aika vähän, koska olen jo ehtinyt haalimaan elämäni aikana liikaa kaikkea. Pieniä askelia on tullut otettua: lainaan kirjat/lehdet kirjastosta, koska luen ne kuitenkin vain kerran (omistan jo nyt ne, jotka haluan omistaa), myin kirpparilla kaikki kuntoiluväineet (joita ei edes tullut käytettyä) ja ostin edullisen (19,90e/kk) kuntosalijäsenyyden (ja käynkin siellä), pohdimme ulos sellaisen paljun hankkimista, mutta hylkäsimme ajatuksen ja vuokraamme, jos tarvitsemme. Jos paikkakunnallani olisi Vaatepuun kaltainen vaatevuokrajäsenyys, niin harkitsisin vakavasti siihen liittymistä. Mitään isoa en enää osta, vaan vuokraan ja entisistä pikkuhiljaa hankkudutaan eroon, saamme itse nauttia väljemmistä tiloista eikä tulevaisuudessa tarvitse jälkikasvun tehdä meidän tavaroiden kanssa liian isoa työtä.

    Ja noista tavaralahjojen annosta olen myös luopunut, annamme aikuisille lapsillemme (opiskelijoita) lahjaksi rahaa ja siitä ovat pitäneet. Muille jokin yhteinen tekeminen tai pitkien matkojen takia piiiiitkä puhelu on kiva. On se niin hullua, että ensin puolet elämästä on tullut haalittua kaikkea mahdollista ja nyt tämä loppupuolisko (olen 52v) sitten käytetään niiden hävittämiseen 🙂 Onneksi edes tässä vaiheessa tuli ”viisastuminen”. Tämä sinun blogi on muuten tosi kiva seurata .

    • Kiitos kommentistasi ja kiva, että olet viihtynyt blogini parissa! Lehtien ja kirjojen kanssa olen itse siirtynyt kokonaan sähköisiin versioihin reissaamisen takia ja nykyään tuntuu jopa hieman omituiselta ja nostalgiselta tarttua paperisiin versioihin. Näinhän se usein menee, että ajattelutavat omistamisen suhteen muuttuvat. Jännä nähdä, miltä maailma tämän osalta näyttää muutaman vuosikymmenen päästä.

  • Olen kummankin kannalla, ostamisen ja lainaamisen/vuokraamisen.

    Mutta me esimerkiksi käymme kesämökillä noin 25 viikonloppua vuodesta, kesällä toki enemmän kuin talvella ja kesällä pidempiä aikoja kesälomilla. Teemme mökillä myös kaikkea sellaista, jota vuokramökillä ei voisi tehdä: iso kasvimaa, kalastus, pienet nikkaroinnit jne. ja kaikki nämä omasta halusta ja kiinnostuksesta, ei pakosta. Siitä syystä myös omistamme tiettyjä juttuja, koska omistaminem tulee halvemmaksi kuin vuokraaminen.

    Toki kaikkea ei tarvitse omistaa. Mekin laitamme enemmän rahaa mökkijuttuihin kuin matkustamiseen, koska nautimme mökkeilystä. En taas perusta desing-vaatteista tai laukuista, joten niihin minulla ei mene rahaa.

    Ehdottomasti kannattaa tutkia onko järkevää omistaa vai ei. Toisille on, toisille ei.

    • Juuri näin, niihin asioihin, joihin itsellä on oikeasti mielenkiintoa ja halua panostaa, kannattaa priorisoida. Monille tuo kesämökki on perintönä jäänyt ja enemmänkin velvoite kuin nautinto. Ja monia asioita voi tehdä vaikkei niihin liittyisi omistamista, kuten vaikka kasvimaata voi viljellä siirtolapuutarhoissa. Aurinkoista mökkikesää teille!

  • Toivottavasti tavaroiden vuokraaminen yleistyy, itse en ole kyllä kovinkaan paljon vuokrannut yhtikäs mitään. Olen kyllä miettinyt hankkkivani ompelukoneen, jota voisin vuokrata eteenpäin tarvitseville. Haluan edistää kierrätystä ja zero waste -ajattelua ja siksi vaatteiden korjaaminen olisi tärkeää. Monissa kodeissa ei nykyään ole ompelukonetta, jolloin pienetkin korjaukset on hankala toteuttaa. Koneen vuokraaminen olisi helppo tapa saada kone käyttöön itselleen ja jotkut kirjastot itse asiassa vuokraavatkin niitä. Mikään rahasampo yhden ompelukoneen vuokraaminen tuskin on, sillä korkea hinta vähentäisi kiinnostusta lyhytaikaiseen vuokraamiseen.

    • Ompelukone on hyvä esimerkki asiasta, joka monelle on tarpeetonta omistaa vähäisen käytön takia. Ja itseasiassa harva osaa sitä enää edes käyttää, joten ompelupalvelulle voisi olla enemmänkin kysyntää pelkän koneen vuokraamisen sijaan. Olen joskus tiedustellut takin korjaamisen hintaa muutamasta ompelimosta, mutta hinnat ja jonot korjaukseen olivat hurjat. Ymmärrän, että ompelimon pitäminen kivijalan liiketilassa on kallista, joten omassa kodissa, mahdollisesti toisen työn sivussa tehtävänä ompelutyönä voisi hinnat pitää järkevänä, jolloin kysyntää varmasti riittäisi.

      • Kiitos kommentista Aissa! Mietin ihan samaa, eli että ompelukoneen käyttö ei ole kaikille tuttua, joten opastusta tarvitaan alussa. Myös korjauksen opettaminen olisi hyödyllistä ja siitä voisi jo periä maksua. Uskon, että käsitöiden tekemisen myötä (tässä tapauksessa korjaamisen) ehkä ymmärrys siitä, mistä ompelutöiden hinta muodostuu tulee paremmin tietoon ja ehkä arvostus kädentaitoja kohtaan kasvaisi. Se, että osaa tehdä pieniä ompelutöitä/korjauksia koneella on mielestäni ihan yksi elämänhallintataito. Toki kaikkien ei tarvitse osata kaikkea, siksi on olemassa alan ammatilaisia.

Vastaa käyttäjälle Maija Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.