Kiire ja stressi johtuvat ahneudesta

Joulutauko blogissa venähtikin yllättävän pitkäksi. En silti kokenut huonoa omaatuntoa, sillä kiirettä on pitänyt muutenkin eikä blogi ole prioriteettilistani kärjessä. Tästä sainkin hyvän idean vuoden ensimmäiselle postaukselleni, nimittäin kiire ja stressi.

Otsikko on osittain varastettu, sillä luin vastaavan väitteen jostain aikaisemmin, mutten nyt kuollaksenikaan muista, mistä. Ajatusmalli kulki kuitenkin niin, että meillä on tapana ahnehtia liikaa kaikkea ajankäytön lautasellemme, joka aiheuttaa kiirettä ja stressiä. Toki tässä kohtaa voisi heittäytyä filosofiseksi ja pohtia, mitä kiire ja stressi oikeastaan ovat, mutta koska itse olen käytännönläheinen ajattelija, en lähde niin syvällisiin aiheisiin.

Viimeiset puoli vuotta on pitänyt kiirettä. Perustimme Weekendbeen, jota on välillä työstetty stressiuloke otsassa. Uuden aloittaminen on aina erityisen työlästä, hankalaa ja stressaavaa ja se on näkynyt koko viime syksyn. Teemme töitä reissun päällä, joka toisaalta on lisännyt stressiä ja toisaalta taas poistanut sitä kuten aikaisemmin kirjoitin. Vuoden vaihteessa oli aikaa reflektoida, miten on tähän mennessä mennyt ja mitä pitäisi mahdollisesti muuttaa tulevaa vuotta ajatellen. Olen kova stressaamaan kaikkea mahdollista eikä uuden yrityksen perustaminen ole poikkeus. Yksi tavoitteestani onkin vähentää stressiä tälle vuodelle.

Kun luin otsikon lauseen jostakin, lamppu syttyi päässäni. Kiirehdin ja stressaan, koska ahnehdin. Haluaisin saavuttaa jotakin nopeammin, paremmin, enemmän. Oivalsin kuitenkin, etteivät ne oikeasti ole asioita, jotka tekisivät minut onnellisemmaksi. Tällä hetkellä minulta ei puutu mitään ja näin on juuri hyvä, miksi siis kiirehtiä ja stressata. Teen töitä tai muita asioita juuri sen verran kuin ehdin ja pystyn ilman jyskyttävää stressin tunnetta ja se saa riittää.

Kiireetöntä uutta vuotta sinulle!